Sinusta tulee hyvä äiti, sanoo isäsi silloin tällöin. Ja sinusta maailman paras isä, minä ajattelen usein. Sinun isäsi, nimittäin, on sekä rento että jämäkkä, ymmärtäväinen ja oikeudenmukainen. Hauskakin hän on, ja varmasti sinun asioistasi kiinnostunut. Hän odottaa jo sitä, että kasvat sen verran isoksi, että hän voi opettaa sinut heittämään ja potkimaan palloa.

Yhdessä me varmasti laulamme sinulle. Ja luemme. Leikkimisen saatan jättää enemmän isällesi, hän jaksaa hassutella. Minä hoivaan ja silittelen. Sitten myöhemmin, luulen, meitä molempia ehkä syyhyttäisi tehdä kotitehtävät puolestasi. Sellaista se olisi, kahden kympin oppilaan lapsena. Toivottavasti muistaisimme antaa sinun päättää itse, millaisia asioita haluat harrastaa ja mistä aineista koulussa pidät. Jääkiekon kanssa voisi olla vähän niin ja näin. Tai moottoriurheilun... Muuten voisin kuvitella meidän kannustavan sinua toteuttamaan olemassaoloasi miten ikinä vain tahdot.

Aloimme puolitosissamme suunnitella interrailia ensi keväälle. Nauroimme viinilasillisen ääressä ja pohdimme reittivaihtoehtoja Barcelonasta Italian kautta Kreikkaan. Ei kulunut edes kokonaista vuorokautta, kun taas huomasin itku kurkussa tuijottavani jonkin raskaana oleville tarkoitetun lehden vauvakuvakokoelmaa samalla miettien, miksi. Minunhan piti unohtaa. Googlettaa interreil-lippujen hinnasto.