Oletteko jo kuulleet uutiset? kysyin ystävien häissä kavereilta. Teille tulee skidi? kiirehti yksi miehen kavereista arvaamaan. Ei... Äh, en minä sitä. (Sulhanen ottikin morsiamen nimen, sitä minun piti juoruaman.)

No mitenkäs... saankos kysyä, onkos teitille tulossa... kyseli jo muutamaan otteeseen vierailun aikana vyötärönseutuani merkitsevästi silmäillyt tuttavatäti viikonloppuvierailulla. Ei. Olen vain lihonut.

Kyllä sitten, kun lapsenlapsiakin on... pohtii äitini, vaikka tietää, ettei se ihan niin itsestään selvää ole. No, sitä saadaan kyllä odottaa.

Oikeastaan meitä ei edes liiemmin ole kiusattu kysymyksillä jälkikasvusta. Kuitenkin asia jollain tapaa värjää ilmassa. Juuri nyt kai on käsillä se aika, jolloin näitä uutisia meiltä odotettaisiin. Olemme olleet jo hetken naimisissa. Alamme olla juuri sen ikäisiä, opinnotkin pian ohi. Ystävät ovat lisääntyneet jo hyvän tovin. Kaikki arvaavat, tai luulevat arvaavansa: kohta ne kertovat, että niille tulee vauva.

Tulisitkin.