Päätimme palata hoitoihin vasta keväällä.

En jaksaisi vahdata kiertoani samalla, kun taistelen graduni kanssa. Haluan myös laihduttaa ennen raskaaksi tuloa (itse asiassa me molemmat haluamme). Ja sitten on tämä sikainfluenssa, josta laajalti puhutaan, vaikkei se vielä mitenkään olekaan lähipiiriä koskettanut. Miksi keskittää voimavaransa nyt raskaaksi tulemiseen, kun hetki ei monessakaan mielessä olisi paras mahdollinen?

Osasin suhtautua tyynesti alkuviikosta taas alkaneisiin kuukautisiin. Hetkittäin saatan suorastaan unohtaa koko asian. Aaltoliike on melkoinen - välillä kun asia on mielessä jatkuvasti. Entä, jos me emme saakaan lapsia koskaan?

Hurjalta kuitenkin tuntui tajuta: emme taida saada lasta vielä vuonna 2010.

Se tuntuu utopistiselta. Vuoden 2010 piti olla niin kaukana, että siihen mennessä meillä varmasti olisi jo perhe. Nyt osaan laskea paremmin. Meillä olisi noin puoli vuotta aikaa onnistua, eikä se juuri nyt tunnu todennäköiseltä. Äkkiä aikaa tuntuu olevan niin vähän. Me vanhenemme, meidän vanhempamme vanhenevat, lapsenlapsia odottaessaan.