Olen ollut maissa. Tuntuu, ettei mikään elämäni osa-alue edisty, vaan koen pettymyksen toisensa jälkeen. Tämä ei aina ole ollut näin - oikeastaan ihan toisin päin. Olen ollut menestyjä ja kokenut onnistumisia enemmän kuin tappioita.

Koen olleeni huomattavan kärsivällinen. Yritän nostaa itseäni ajattelemalla, miten paljon epätoivoisempi moni muu tässä tilanteessa olisi. Muka. Niin kuin voisin sitä tietää. Minä, sen sijaan - saatan noina hetkinä ajatella - olen kypsällä ja aikuisella tavalla hyväksynyt tilanteen ja tyynesti odottanut sitä parempaa huomista, joka ihan varmasti vielä tulee.

Tai sitten en. Ehkä viime aikojen hitaasti syventynyt ahdistus kuitenkin pohjaa tähän elämää suurempaan pettymykseen, joka sittenkin siellä jossain pohjalla kaihertaa.