Ovulaatiotesti oli aamulla tulkinnanvaraisesti positiivisen oloisen. Pohdimme aamupöpperössä, uskommeko viivaa vai odotammeko huomiseen. Päätimme lopulta käynnistää projektin, ja mies sai ennen työvuoroaan piipahtaa poliklinikalla antamassa näytteensä paikan päällä. Ensimmäistä kertaa työ esti hänen osallistumisensa itse toimenpiteeseen, joten vaelsin klinikalle iltapäivästä yksin.

Odotin melkein tunnin pääsyä toimenpidepöydälle. Vastassa oli jälleen kerran uusi henkilöstö - lääkäri silmäili papereitani ja kyseli samoja asioita, jotka olen saanut kerrata jokaiselle aiemminkin. Mietin, olenko missään vaiheessa tavannut samaa lääkäriä kahdesti. Jokaisella on myös oma tyylinsä. Tämänpäiväinen ei sanojensa mukaan havainnut monirakkulaisuutta; kysymykseksi jää, millä perustein edelliskertainen tohtori oli käsityksensä muodostanut.

Tällä kertaa palasivat kehiin ensimmäiseltä kerralta tutut kuulapihdit. Kun kolmen kivuttoman kokemuksen jälkeen jouduin yllättäen kohtaamaan ensimmäisen kivut, olin vähällä itkeä siinä pöydällä. Vasemmalla puolella oli sentään hyvä follikkeli (25 mm), eikä kohdun limakalvossa tai miehen näytteessä ollut tällä kertaa moitittavaa.

Jos tämä olikin juuri se päivä?