Olen ollut täällä vaiti, koska olen pitkästä aikaa keskittynyt elämään. Meille on varattu perhesuunnittelupolin suunnittelukäynti perjantaille 19.11., joten mitään ei tapahdu vielä ainakaan muutamaan viikkoon.

Täysipäiväiseksi opiskelijaksi paluu on ollut parhaita päätöksiäni vuosiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut omistautua opiskelulle täysipäiväisesti ilman muita meneillään olevia projekteja, ja pystyn suorittamaan kursseja hyvin intensiiviseen tahtiin. Täysi aikatauluni ei jätä liikaa aikaa märehtiä sitä, mitä minulta puuttuu. Tekemiseni on kuitenkin mielekästä,ei pelkkää korviketoimintaa.

Koen nyt opiskellessani solmivani langanpäitä yhteen - ihan turhan monta vuotta on mennyt odotellessa. Uskon, että moni lapsettomuudesta pidempään kärsinyt jakaa kokemukseni elämän jonkinasteisesta pysähtymisestä ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemisen vaikeudesta. Muistan jo keväällä 2008 havahtuneeni siihen, etten ollut hakenut ajoissa kesätöitä, sillä olin koko talven kuvitellut olevani kesällä niin viimeisilläni raskaana, ettei asia olisi ajankohtainen. Tarvittiin kuitenkin useampi vuosi ennen kuin ymmärsin, etten voi jäädä odottamaan ja elää elämääni muutaman kuukauden pätkissä. Nyt suunnitelmani yltävät reilun vuoden päähän, jouluun 2011. Jos raskaus alkaa ja muuttaa suunnitelmat, en pane pahakseni. Mutta jos ja kun niin ei tapahdu, en vuodenvaihteessa 2011 toivottavasti joudu ajattelemaan viimeisten puolentoista vuoden vain menneen ilman merkitystä.

Tämä kaikki on tehnyt minulle äärimmäisen hyvää. Kävin taukoviikolla ulkomailla. Huikeissa vuoristomaisemissa vaeltaessamme ajattelin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan: tätä en olisi päässyt kokemaan, jos olisimme jo saaneet lapsen. Hämmästyin ajatustani, mutta osasin samalla nauttia siitä. Olen löytänyt edes hetkellisen tasapainon ja mielekkyyden, osannut työntää taka-alalle akuuteimman surun ja ahdistuksen. (Kokonaan ne eivät ole kadonneet, sillä lentokoneessa itkin Sinkkuelämää II -leffan hääkohtauksessa nähdessäni Charlotten adoptiotyttären kasvaneen ja tulleen omaksi - tasapaino ja mielekkyys eivät juuri sillä hetkellä paljon painaneet.:)