Nyt ainakin tiedetään, missä mennään. Ei juuri missään.

Perjantaina tapaamamme "hoitava lääkäri" aloitti ihmettelemällä, miksi inseminaatioita oli tehty viisi, vaikka hän oli aikoinaan puhunut neljästä. Niin - joku toinen lääkäri sanoi toisen inssin jälkeen, että niitä voidaan tehdä vielä neljä, enkä saanut konsultaatioaikaa neljännen inssin jälkeen, vaikka sitä ihan erikseen pyysin.

Ylipainostani puhuttiin. Painoa on tullut liki 10 kg kevään 2009 ensikäyntimme jälkeen, eikä ollut yllätys, että minut määrättiin sitä pudottamaan. Koeputkijonoon emme vielä päässeet - "katsotaan, miten onnistut painonpudotuksessa, ja mietitään sitten". Saimme kuulla tarkan selvityksen ylipainon riskeistä raskaudessa ja synnytyksessä.

Heti ensi kierrosta voitaisiin kuitenkin kokeilla ovulaation induktiota pistoshoidoin, selittämättömiä kun tässä ollaan. Miksi minusta tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, ettemme painoni takia pääse edes jonottamaan aikaisintaan 6 kk päästä siunaantuvaa ivf-hoitoa, mutta saman tien voidaan kuitenkin huoletta ottaa kehiin samat hormonit ja yrittää saada raskaus alkuun? Vai onko niin, ettei kukaan edes oleta raskauden alkavan pistoshoidoista - kunhan harjoittelemme vastaisuuden varalle, eikä meitä tarvitse laittaa muutenkin ilmeisen tukossa olevaan jonoon?

Harmittaa, ettemme vieläkään pääse jonottamaan. Harmittaa, että olen antanut painoni nousta niin paljon. Harmittaa, ettemme näin ollen taida saada lapsia ainakaan vielä vuonna 2011.

Se seuraava kierto nimittäin alkoi jo maanantaina, ja heräsin seuraavana aamuna varhain varatakseni sekavin tuntein ajan kierron 5. päivälle. Aikoja ei ollut, perjantai oli täyteen buukattu. Kätilö lupasi selvittää ja soittaa kertoakseen, voisiko ottaa minut torstai-iltapäivälle. Päivystin koko päivän turhaan puhelintani. Kalenterini kertoo, ettei hoitokiertoa ehditä enää tänä vuonna viedä läpi, eikä kätilö osannut kertoa, milloin poliklinikka palaa joululomalta.

Leikitään, että pääsisimme aloittamaan pistoshoidot tammikuussa 2011. Niitä tehtäisiin yksi tai kaksi kertaa, sitten jonotettaisiin taas suunnitteluaikaa, jotta lääkäri voi todeta, onko painoni pudonnut kylliksi päästäksemme ivf-jonoon. Hyvälläkin tuurilla pääsisimme jonottamaan ehkä huhtikuussa, ivf-hoitoon siis vuoden päästä syystalvella 2011.

On hyvä olla pitkän tähtäimen suunnitelmia, eikö totta?