"Suosittelen hankkimaan lapsia välittömästi", heitti miehen sukulainen vierailullamme tarkoituksenaan ilmeisesti olla sarkastinen omien lapsiensa pyöriessä siinä jaloissa. Juuri tältä taholta samaisia kehotuksia on kuitenkin tullut lähes joka kyläilyn yhteydessä, joten puolihuomaamatta heitetty virke oli tällä kertaa kuin isku palleaan - en ollut odottanut sitä noin kevyessä yhteydessä, siinä ihan muiden asioiden lomassa.

Joulun lähestyessä opiskelutahtini on tiivistynyt sellaiseksi, etten ole ehtinyt ajatella juuri mitään muuta. Hyvä niin. Aina välillä tämä kuitenkin tulee mieleen, sitä ei voi estää. Luin Ylioppilaslehden artikkelin siitä, miten lapsettomat aikuiset ovat tutkimusten mukaan lapsellisia onnellisempia ja yritin eläytyä. Toki meillä on monia vapauksia ja mahdollisuuksia niin kauan, kuin elämme vain kaksin. Mutta kun molempien elämän tärkeimpiin toiveisiin on aina kuulunut perhe, tuntuu ajatuksesta luopuminen olevan vielä valovuosien päässä.

Yhä useampaan joulukorttiin sai taas kirjoittaa sanan "perheineen", "pienokainen", "tulokas" tai jotain muuta vastasyntyneen uuden perheenjäsenen huomioivaa. Nyt taitaa olla ensimmäinen joulu, kun en enää koe luontevaksi laittaa esille mahdollisesti saapuvia vauvatonttukortteja - kolmas joulu tahattomasti lapsettomana. Kahtena aiempana toivo tuntui elävän vahvempana.