Olen heittäytynyt ajan kannettavaksi, mutta kannateltavaa on turhan paljon.

Olen siis alkanut pudottaa painoa. Kylliksi ryvettyään on pakko tehdä jotain edes niille asioille, joihin voi vaikuttaa. Kuusi kiloa vielä, niin kehtaan jo yrittää ivf-jonoon (jos oikein muistan, se oli lääkärin asettama haaste). Viidentoista kilon päästä painoindeksini on 28, ja se kuulostaa jo tilanteessani kohtuulliselta. Lopullinen tavoite olkoon tästä 20 kg alaspäin - haluan painaa saman verran kuin häissämme vuosia sitten.

Normaalipainon ylärajoille pyristely on elämäni suuria haasteita. Muutamaan kertaan olen yltänyt alle painoindeksin 27 (upeita hetkiä, kauniita aikoja!), mutta kun otteeni herpaantuu ja elämänhallinta jää joko maailman muserruksen tai sen nautintojen alle, paino nousee taas reippaasti. Tämä on minun ristini.

Mahdollista ivf-jonopaikkaakin konkreettisempia tavoitteita roikkuu vaatekaapissani: lempimekko (-5 kg), maailman kaunein kevättakki (-10 kg) ja sokerina pohjalla se lyhin hameeni koskaan, hääkesän peruja (-20 kg). Isompia vaatteita voi toivottavasti joskus tulevaisuudessa käyttää äitiysvaatteina.