Jotakuinkin näihin aikoihin kaksi vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset merkinnät blogiini. Kaksi hyvää ystävääni odotti tuolloin esikoisiaan, minä olin heräämässä siihen tosiasiaan, että lapsettomuus todella kosketti minua.

Näiden kahden vuoden aikana ovat monet ystävät saaneet lapsia. Olen oppinut huomaamaan varhaiset merkit, minua on vaikea yllättää. Kun alle puolitoistavuotias esikoinen pussailee äitinsä mahaa, tulkinnan varaa ei oikein enää ole. On enää odotettava, missä vaiheessa uutinen kerrotaan (muutaman tunnin kuluttua, kun ilmaan on heitetty sopiva kysymys).

Merkit ovat selkeät: esikoiset on tehty, pikkukakkoset tekevät tuloaan. Sopivalla ikäerolla, sellaisella, joka vanhemmista parhaalta tuntuu. Tiedätkö, voin ehkä vähän ymmärtää, miltä sinusta tuntuu - kun tätä toista alettiin yrittää, olin ihan varma, että siihen menisi vuosia, toteaa ystävä, jonka lapsille on tulossa ikäeroksi täsmälleen kaksi vuotta.