Kesä on kauneimmillaan. Pian matkustamme taas - laskin hiljan, että olemme kuluneiden kahden vuoden aikana käyneet kymmenessä maassa. Se on paljon, vaikka kyse onkin lähinnä monista vierekkäisitä Euroopan valtioista, matkan varrella vierailluista. Osa matkoista on taitettu junalla, mutta lennettykin on.

Elämässä on paljon hyvää. Masentunut en ole. Luulen, että hakeudumme syksyllä yksityisklinikalle. Sekin auttaa ajattelemaan: kaikkea ei suinkaan ole vielä kokeiltu, toivoa on. Hurjalta tuntuu silti, että ystävän esikoinen täyttää kuusi. Toisen molemmat lapset ovat jo koulussa. Minusta ei koskaan tule alle kolmikymppistä äitiä, vaikka miten olisin halunnut lapseni nuorena.

Lomalukemistosta bongailen lapsettomia pareja, sitä, miten heistä on kautta aikain kirjoitettu. Yllättävän monesta kotimaisestakin klassikosta heidät löytää, usein sivuroolista, väliin keskipisteestä. Tästä voisin joskus kirjoittaa enemmänkin, sillä aihe on kiinnostava. Osaatteko, lukijani, vinkata minulle kaunokirjallisuuden tai kansanperinteen lapsettomia? En tarkoita nyt ensisijaisesti lapsettomusaiheisia tekstejä, vaan ihan "tavallista" kirjallisuutta, jossa lapsettomuutta jollain tavalla sivuttaisiin?