Unohtaakseni lapsettomuuden olen tehnyt itsestäni niin kiireisen, etten ehdi tehdä mitään lapsettomuudelle. Ei sen ehkä ihan näinkään pitäisi mennä. Joka tapauksessa olen survonut lukuvuoteni niin täyteen toimintaa, ettemme ole ehtineet edes valita klinikkaa saati varata ensikäyntiä. 

Edellisessä kierrossa tapahtui jotain poikkeuksellista. (Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei kestä veristä ja brutaalia kuvausta.)

Kuukautisten aikaan heräsin verilammikosta, sellaisesta kaikilla mittapuilla poikkeuksellisesta. Jälkikäteen sain kuurata lattiaa ja vessan seiniäkin. Enkä ole koskaan kohdannut niin valtavaa hyytymää. Jäin miettimään, olisiko kyseessä saattanut olla hyvin varhaisen raskauden keskenmeno. Henkisesti en ole kokenut menetystä, sillä en hetkeäkään ajatellut olevani raskaana. Tapauksessani ajatus varhaisesta keskenmenosta viritti jonkinlaisen toivonkipinän - olisiko jossain vaiheessa tapahtunut hedelmöittyminen? Olisiko ylipäätään jotain tapahtunut, tietääkseni ensimmäistä kertaa kaikkien näiden vuosien aikana?

Ehkä olisi syytä hakeutua tutkittavaksi ihan tämänkin tapahtuman vuoksi. Olo on kuitenkin ollut normaali, enkä nyt muutaman viikon kuluttua ole edes muistanut asiaa. Sitä teettää tämä itse tuotettu kiire - ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään.