On ne raakoja, totesi lääkäri julkisen puolen hoitohistoriamme viimeistä lukua silmäillessään.

Onhan ne. Se, ettei meitä otettu edes IVF-jonoon, vaikka seuraavassa kierrossa oltiin valmiita tekemään toisenlainen hoito, tappoi aikanaan viimeisenkin motivaationi julkisen puolen hoitoihin. Ei ihme, ettei mikään muukaan tähänastisissa hoidoissamme tuntunut saavan uudelta lääkäriltämme kiitosta.

Viesti oli kuitenkin selkeä ja tavallaan helpottava: näin pitkän yrityksen jälkeen meillä on tilastojen valossa noin yhden prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi ilman hoitoja. Ainoa suositeltava hoitomuoto näin pitkittyneen ja selittämättömän tilanteen valossa on IVF. Meidän tapauksessamme siihen kannattaa yhdistää mikroinjektio. Miltä meidän kalenterimme näyttää - sopiiko jo ensi kierrosta?

En tiedä, toteutuivatko kaikki edellisessä kirjoituksessa esittämäni toivomukset yksityisellä klinikalla; kovin rauhallisessa tahdissa emme ehtineet pohtia ja keskustella. Toisaalta meihin käytettiin enemmän aikaa kuin ensikäyntiin oli pyydetty varattavan, ja samaan syssyyn hoitui niin sisätutkimus, hoitosuunnitelma kuin pistosopetuskin. Asiat lähtivät siis etenemään. Lääkärin suositukset ovat ainakin paperilla sen sorttiset, että uskon hänen osaavan ammattinsa. Meidän taustallamme tehokkuus on tietynlaista huomioimista sekin.

Klinikkakäynnin jälkeen minulla on ollut helpompi olo kuin aikoihin. Toivoa on, ehkä ensimmäistä kertaa hoitohistoriamme aikana. Toisaalta - jos emme nyt onnistu, niin lienee tarkoitettu. Tavalla tai toisella meistä kuitenkin jonain päivänä tulee vanhempia. Jonkinlainen sisäinen myllerrys tuntuu asettuneen. Tätä asiaa ei varmasti edes voi käsitellä loppuun, mutta jonkinlainen välietappi on saavutettu. On hyvä ja rauhallinen olo. Kyllä tämä tästä.