Niin siinä tosiaan kävi. Jossain vaiheessa alkoi tuntua erilaiselta. Ihan, kuin hormonit olisivat lakanneet toimimasta - tunsin olevani kehossani yksin. Sitten tuli pieniä viitteitä: vuoto olisi alkanut jo torstaina, ellen olisi kuuliaisesti jatkanut lugesteroneja. Juhannusaattona tein ensimmäisen testin, joka tuntui vain varmistavan sen, minkä jo tiesin. 

Maanantaina oli varsinainen testipäivä. Hämmennyin, kun klinikan antamaan Clear blue -testiin ilmestyi hyvin ohut pystyraita. Oma, jemmassa ollut testi oli kuitenkin yksiselitteisen negatiivinen - sitten se yllättäen muuttuikin kuuluisaksi "roskishaamuksi". Koko ajan tiesin, etten voi olla raskaana. Silti jollain tavalla lämmitti katsella testejä, joissa ensimmäistä kertaa elämässäni näin jotain muutakin kuin yksinäisen viivan.

Nyt vuoto on jo toden teolla alkanut ja negatiivinen tulos varmistettu myöhemmin tehdyllä, yksiselitteisellä testillä. On aika surra, sopeutua, selvitä. Pakkaseen jäi kaksi blastokystia, joiden siirrosta keskustelemme klinikan kesätauon jälkeen. Siihen saakka: painonpudotusta, opintoja, jonkinlaista kesää.