Kultarakas - sinä olet ollut olemassa aina.

Olen aina tiennyt, että sinä tulisit. Jossain vaiheessa aloin epäillä, että joutuisin odottamaan sinua tavallista pidempään, mutta koska tiesin, että tulet, ei sekään ollut kovin kamalaa. Aluksi ainakaan.

Nyt olen odottanut kuusi vuotta sitä, että saisin alkaa toivoa. Kohta puolitoista vuotta olen odottanut sinua tosissani. Tästä keväästä lähtien minä ja isäsi olemme antaneet lääkäritätien auttaa, sillä vaikuttaa siltä, ettet osaa tulla ilman apua.

Isäsi ja minä olemme hyvin onnellisia. Me emme odota sinua tekemään meistä tai tästä elämästä parempia tai täydempiä, mutta me haluaisimme kovasti oppia tuntemaan sinut ja näyttää sinulle, millaista maailmassa on. Joko sinä alkaisit olla valmis? Alavatsanpohjaani nipistelee jo - ehkä se oletkin sinä?