Asian käsittely etenee. Olen viime viikkoina työstänyt lapsettomuutta taas selvästi enemmän, puhunut siitä ystävien kanssa, itkenytkin.

Luettuani läpi muutamia vanhoja ja muutenkin epätyydyttäviä lapsettomuuskirjoja sekä kahlattuani aikani internetin keskustelupalstoja huomasin kaipaavani ajankohtaista, ammattitaidolla tuotettua materiaalia nykyisestä elämäntilanteestamme. Aloin myös ajatella, miten hyvää voisi tehdä valmis tietolehtinen niille läheisille, joiden kanssa en osaa asiasta keskustella. Liityimme siis miehen kanssa lapsettomien omaan yhdistykseen, Simpukkaan.

Odotettu liittymispaketti tuli tänään. Istuin myöhäisessä aamiaispöydässä ja itkeskelin tietolehtisten ääressä. Tämäkin oli yksi etappi asian ja ongelman myöntämisessä: meillä on tarve vertaisten tuelle tai ainakin materiaalille, jonka kautta reflektoida tuntemaamme. Lapsen muotoinen unelma -vihkonen oli lyhykäisyydessäänkin parasta vähään aikaan aiheesta lukemaani. Jäsenlehtiin en ole vielä tutustunut tarkemmin, mutta olen iloinen niiden olemassaolosta. Läheisille tarkoitetusta Kun lasta ei kuulu -vihkosesta laitoin heti tilauksen vetämään.