Elämässä on niin kiireinen vaihe, että on tapahtunut se ihme, jota odotin: tämä asia ei paina minua päivittäin. Energiani suuntautuu toisenlaiseen selviytymiseen. Kun kalenteri on viikon ympäri aamusta iltaan täynnä, ei ahdistukselle jää aikaa. Sopeutumistakin on tapahtunut. Olen hetkellisesti sinut sen kanssa, ettei meillä ole lapsia. Asia on erätauolla - tiedän, että sen pariin palataan, mutta se ei juuri nyt ole prioriteettilistan ykkönen. Mikä tervetullut hengähdystauko tämä kiirejakso siis onkaan, vaikka se ulospäin varmasti vaikuttaa kaikelta muulta!

Paino pääsi tuloksettoman hoidon ja joulun yhteisvaikutuksesta nousemaan harmillisesti useammalla kilolla. Nyt suunta on taas alaspäin. Olemme miehen kanssa aloittaneet yhteisen karistuskampanjan, johon kuuluu myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Olen taas löytänyt liikunnan. Mies yrittää vähentää alkoholia.

Toiveissa on, että molemmilta lähtee kiloja ennen seuraavaa piikkiprojektia, johon sentään on vielä aikaa. Mielessäni ajoitan sen toukokuulle - silloin olen saanut pahimmat kiireet pois päiväjärjestyksestä, mutta vielä ei eletä kesän lomasesonkia.