Odotus on hermoja raastavaa. Varsin säännöllinen (ja lyhyt) kiertoni temppuilee ja venyttää itseään - tänään on menossa jo 27. kiertopäivä, ja alkavista kuukautisista on nähtävissä vain hailakoita merkkejä kunnon vuodon sijaan. Kuvittelin aloittavani pistokset jo maanantaina tai viimeistään tänään; nyt torstai näyttää todennäköisemmältä päivältä. Klinikaltakin jo soiteltiin: oletteko edelleen tulossa hoitoon? Olemme, olemme, jahka kuukautiset suvaitsevat alkaa! Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä odotan niitä saapuviksi.

Samaan aikaan jännittää ja pelottaa. Mitä tästä tulee? Uskallanko pistää? Miten käy punktiossa? Ovatko munasoluni kunnossa? Osaanko rauhoittua? Entä, jos tulee hyperstimulaatio ja käy huonosti?

Kuitenkin ilmassa on myös positiivista odotusta. Ensimmäistä kertaa meillä on oikeasti mahdollisuus. Ehkä saamme joka tapauksessa jotain tietoa tilanteemme syistä. Ja minä, pilalle hemmoteltu länsimainen ihminen saan elämääni tällaisenkin kokemuksen lisää: koeputkihedelmöityshoidon.