Laskin klinikan kirjekuoren avaamattomana keittiön pöydälle. Tyhjensin astianpesukoneen. Laitoin kaiken paikalleen ja avasin ensin laskut. Viimeiseksi tartuin tärkeimpään. Emme ole olleet klinikan kanssa tekemisissä sitten viime syksyn.

"Jatkammeko pakastettujen alkoiden säilytystä vai hävitämmekö ne", kirjeessä kysyttiin. Otin kynän käteen ja ruksasin ylimmän ruudun - jatketaan. Jaksetaan toivoa, että ne kaksi erään varjoisan kaupunkikadun varrella sijaitsevan ruman kerrostalon yläkerran pakasteessa säilytettävää blastokystiä ovat jonain päivänä meidän lapsiamme. Tai lapsemme. Tai edes mahdollisuus tulla raskaaksi.

Täytin kaikki tietoni ja jätin lomakkeen pöydälle miehen täydennettäväksi. En usko, että asiasta keskustellaan. Tilanne on jäissä, sekä fyysisesti että kuvainnollisesti. Palataan taas jossain vaiheessa sen pariin.