Kyllä tää sitten rajottaa! totesi ystäväni festareilla. Mutta mä yritän elää nyt varastoon, kun sitten tämän vauvan synnyttyä ei enää voi mitään.

Niin. Todellakin. Vaihdetaanko? Ai, eikö kuitenkaan? Odotas, pitää käydä bajamajassa vaihtamassa tamponi.

Olen hetken verran ollut taas ihan rauhallinen ja suhtautunut (kiertopäivänä 22!) taas alkaneeseen vuotoonkin olankohautuksella. Yritän ajatella, etten haluaisikaan juuri nyt - mitä sitä nyt hankkiutumaan raskaaksi, kun on sikainfluenssatkin ja kaikki. Sitten se taas nosti päätään, itsesääli. Muistutus epäreiluudesta. Tunne, että on jäämässä paitsi jostain hyvin tärkeästä. Vauvamahoja tuntuu kävelevän vastaan kaikkialla.

Minun varastoni ovat niin täynnä elämää, etten usko niiden ehtyvän koskaan. Ei... Minä odotan, että pääsisin jakamaan ylitsepursuavasta varastostani sille uudelle ihmiselle, joka tulisi minusta ja toivottavasti jäisi olemaan jälkeeni.