Minun kohtuuni siirrettiin tänään viisisoluinen, juuri jälleen jakautumassa oleva ihmisenalku. 

Toinen hedelmöittyneistä munasoluista oli kehittynyt normaalisti; toinen oli jäänyt matkan varrelle. Tuntui hurjalta seurata ruudulla, miten pieni, valkoinen täplä vietiin täsmälleen kohdun keskelle. Siellä se on, minussa! Uskomatonta! Me pääsimme tähän saakka! Olimme jo valmistautuneet pahimpaan; siihen, että tänään suunniteltaisiin vain jatkoa ja pohdittaisiin, mikä meni pieleen.

Jos seuraava kerta on tarpeen, minulle uskaltaa lääkärin mukaan antaa enemmän hormoneja ja munasoluille enemmän kasvuaikaa. En tiedä, onko sillä näissä hormonihoidoissa merkitystä, mutta ovuloin luonnollisesti kierron 14. päivä; punktio tehtiin jo 13. päivänä. Kypsiä ja hedelmöityskelpoisia munasoluja olikin lopulta ollut vain viisi. Antamalla hiukan lisää aikaa olisi saatettu päästä hiukan parempaan tulokseen. Mutta ainakin hyperstimulaatiolta vältyttiin ja kävi ilmi, että hoito sinänsä toimii!

Suoraan ei lääkäri osannut sanoa, mistä meillä kiikastaa. Saattaa olla, että jotain häikkää on munasarjoissa, munasoluissa tai jopa siittiöissä; miehen näyte oli ollut sen verran hyvä, että meille tehtiin vain perinteinen IVF. Suotuisissakaan olosuhteissa ei kuitenkaan saatu kuin tuo yksi ainokainen alkio. Ehkä seuraavalla kerralla sittenkin tehdään ICSI.

Mutta ensin odotetaan kaksi viikkoa ja yritetään pysyä rauhallisina. Munasarjani olivat vielä hiukan turvonneet punktion jäljiltä (ja siltä se tuntuukin) - levon lisäksi siis runsaasti vettä ja muuta huolenpitoa. Meillä oli tänään ihana hoitaja, joka tuntui elävän sydämellään mukana. Alkionsiirto oli täysin kivuton; koko ajan odotin jonkinlaista vihlaisua, mutta sellaista ei tullut.

Joko se olisit sinä?