Vasta nyt ryhdyin selvittämään tarkemmin, mitä tarkoittaa pitkä viljely. Vastaanotolla lääkäri kuin ohimennen totesi, että "viljellään sinne päivään viisi, kun se kerran on mahdollista". Sen enempää asiasta ei puhuttu. Jossain mielen pohjalla vain kulki häivähdyksenä ajatus siitä, että joskus olin lukenut aiheesta jotain.

Kertasin. Kävi ilmi, että saamme olla hyvinkin onnellisia kymmenestä hedelmöittyneestä: pitkässä viljelyssä kato on kova, ja keskimäärin vain 30-40% hedelmöittyneistä soluista jaksaa jatkaa jakautumistaan viidenteen päivään saakka. Saamme siis olla tyytyväisiä, jos meillä maanantaina on ylipäätään istutettavaa. Pakastusvaiheeseen pääsy ei siis ole mitenkään itsestään selvää tässäkään hoidossa.

Pitkän viljelyn edut vaikuttavat kuitenkin lupaavilta nekin: siirtoon selvinnyt alkio on jo blastokysti-vaiheessa ja jopa 100-soluinen, kuten jostain luin. Sen kiinni tarraaminen on todennäköisempää kuin aiemmin istutetun. Matkan varrella luovuttaneita voi pitää muutenkin heikkolaatuisina alkioina, jotka tuskin olisivat muutenkaan selvinneet - säästytään siis turhalta pakastus-sulatus-siirto-rumbalta, jossa kato jälleen kävisi moneen kertaan. On myös mahdollista nähdä, jos ongelma onkin juuri jakautumisvaiheessa. 

Jännittäväksi tämä kyllä menee. Kunhan emme putoaisi korkealta ihan pohjalle.