Toisen IVF:n hormonit on hankittu. Nyt odotetaan vain kierron alkamista. Tänään on 23. kiertopäivä, joten mikä tahansa alkavan viikon päivistä on mahdollinen. Sitten se on menoa. Juhannukseen mennessä tiedämme tuloksen, mikä hyvänsä se olikin.

Pienen perheemme taloudellinen tilanne on sellainen, että hoidot kustantaa käytännössä mies. En kuitenkaan koe tätä suureksi vääryydeksi tai osoitukseksi epätasa-arvosta - melkeinpä päin vastoin. Oikeastaan on ihan reilua, että se menee juuri näin: minä pistän itseeni piikit, mies maksaa ne. En usko, että mies haluaisi vaihtaa osia, jos sellainen olisi mahdollista. Sovitaan siis, että tilanne tuntuu jonkinlaisena pistona molemmilla.

Toisaalta jännittää, toisaalta ei. En odota oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että hoito on ohi. En ole käyttänyt aikaa märehtimällä tai edes valmistautumalla henkisesti tahi fyysisesti. En ole viimeisen kuukauden aikana laihduttanut tai viettänyt iltoja kerraten hoito-ohjeita. Yritän ottaa kaiken sellaisena kuin se tulee vastaan. Välillä tulee sellainen epämääräisen ahdistunut olo, kun tajuan, etten muista pistämisestä mitään, ja nyt on vastassa uudenlainen Menopur-setti, jonka sekoittaminen on erilaista kuin edelliskerralla. Tarkoitus on aloittaa 225 IU:n päiväpistoksella viimekertaisen 150 IU:n sijaan. Sitten Orgalutran, irrotukseen Pregnyl. Jos siirtoon saakka päästään, sen jäljeen Luget. En osaa ajatella sinne saakka.