Anonyymi teemablogi pyörii vain yhden aiheen ympärillä. Niinhän se menee. Tänne kirjoittaessani olen ensisijaisesti lapseton.

Se, miten paljon lapsettomuus saa tilaa reaalimaailman identiteetissäni on toinen kysymys. Huomaan tilanteen vaihtelevan paljonkin. Vuosien varrella olen ottanut hitaita askeleita kohti asian sisäistämistä. Yksi, vaivihkaa tapahtunut muutos oli raskaustesteistä luopuminen. Muistan hämärästi tehneeni ensimmäisen vuoden, puolentoista varrella erinäisiä testejä, jännittäneeni tulosta, pettyneenikin, kun viivoja ei koskaan ollut enempää kuin yksi. Kun sittemmin hedelmöityshoitojen yhteydessä olen testannut, en ole osannut toivoa. Olen turta. Jos joskus tulen raskaaksi, en varmaan usko sitä ennen vauvan ensimmäisiä potkuja.

Toisen askelen voisi ajatella olevan lapsettomuustutkimuksiin hakeutumisen ja hoitojen aloittamisen, mutta meidän kohdallamme ne tapahtuivat miltei vahingossa. "Kunnollisena" pitämääni yritystä oli takana vajaa vuosi, kun yksityinen gynekologi antoi minulle lähetteen lapsettomuuspolille. Hän taisi ymmärtää minua paremmin, missä mennään - en ollut tuolloin syönyt pillereitä enää kolmeen vuoteen. Tutkimuksia ja hoitojen aloittamista merkittävämpi etappi lapsettoman identiteettini kannalta on ollut niiden epäonnistuminen: se, ettemme tiedä, mikä on vikana, ja ettei raskaus "ihanteellisista olosuhteista" huolimatta ole alkanut.

Kolmas askel on vertaistuki ja keskustelu läheisten kanssa. Liityimme Simpukkaan, jonka kautta olen tilannut jonkin verran materiaalia myös perheenjäsenilleni tutustuttavaksi. Kävimme katsomassa Hiljaa toivotut. Se oli kuin julkinen tunnustus, että asia koskee myös meitä.

Kaiken identieettityön jälkeen lapsettomuus ei ole enää vain epämääräinen möykky, vaan se alkaa hiljalleen saada ääriviivoja. Se on tietynlainen tapa nähdä maailma, hymähtää tietyssä kohdassa, nielaista kyynel toisessa. Sen surullisimpia ominaisuuksia ovat toivon asteittainen lakastuminen ja tilalle tuleva välinpitämättömyyden tuntu. Mutta kärsimyksessä on joitain jalostaviakin piirteitä - tällaista tutkimusmatkaa omaan itseeni en ehkä olisi tullut tehneeksi.