Olen ollut itkuisempi kuin koskaan.

En ole milloinkaan nähnyt sinua tällaisena, totesi pitkäaikaisin ystäväni, joka on aina kehunut tasapainoisuuttani ja hyvää perusturvaani. Minä olen yleensä se, jonka olkapäätä vasten itketään.

Tätä tämä nyt on. On tullut se kohta kärsimystä, jossa kyynelkanavat reagoivat mielentilaan automaationa. Näitä kauneimpia olen säästänyt teille, totesi toinen ystävä pakatessamme kummipojalta pieneksi jääneitä vauvanvaatteita säilytyslaatikohin. Itkin taas.

Odotan kevätlukukauden alkua voidakseni taas suorittaa ja olla tehokas. Suorittaessani en ehdi surra.