Olen enemmän oma itseni.

Olin pitkällä matkalla ja pääsin irti. Olen suunnitellut asioita ja toteuttanut niitä ja nauttinut sosiaalisista tilanteista - keskustellut jopa kasvatuksesta. Olen katsellut, kun mieheni nojaa poskeaan neliviikkoisen vauvan pehmeään otsaan ja kuvitellut vain pienen hetken ajan, miltä tuntuisi, jos sylissä oleva lapsi olisikin oma. Se oli hyvin etäinen ajatus, niin kaukainen, etten saanut siitä edes kunnolla kiinni. Siksi kai se ei tehnyt kipeää.

Olen huojentunut siitä, että elämä voi väliin tuntua myös mukavalta.