Elossa ollaan. Työ on pitänyt niin kiireisenä koko kuluvan kuukauden, etten ole edes kiertopäiviä laskenut. Tai nyt valehtelen - tsekkasin minä lopulta pari päivää sitten kalenterista, missä ollaan menossa. Olin hiukan pettynyt itseeni sen tehdessäni, sillä tarkoitukseni oli antaa olla.

Päivien laskemisesta ei ollut millään muotoa hyötyä. Totesin ovulaation olleen todennäköisesti juuri silloin, kun kehossa siltä oli tuntunutkin. Olleen ja menneen. Ei siitä sen enempää.

Huomaan ajattelevani työorientoituneemmin kuin hetkeen. Antaa mennä näin, niin pitkään kuin siltä vain suinkin tuntuu.