Elämä jatkuu. Suunnittelukäynti on takana. Saimme tietoa pakastealkionsiirrosta, joka ensisijaisesti tehdään minulle luonnolliseen kiertoon. Koska en kuitenkaan ole pitkään aikaan käyttänyt ovulaatiotestejä, tarkoitus on nyt seuraavien kiertojen aikana bongailla ovulaatiota. Siirtoon kuin ei muutenkaan lähdetä, ennen kuin olen pudottanut painoa, tämä on sekä oma toiveeni että lääkärin vilpitön kehotus.

Näillä näkymin ensimmäinen PAS on suunnitteilla marras-joulukuulle. Hyvin me osaamme nämä laskelmoida - jos ja kun kolmas IVF tulee ajankohtaiseksi, se on jälleen eri kalenterivuoden puolella edellisten kanssa. Emme koskaan taida päästä nauttimaan ylittyneen lääkekaton eduista. Muutenkin etenemme keskivertoa hitaammin. Mutta onpahan aikaa sulattaa ja sopeutua. Yksityisellä puolella ehdoton etu on se, että hoitoon tietää pääsevänsä silloin kun sitä haluaa. On helpompi rentoutua hoitotauon aikana, kun tietää, ettei se veny yhtään pidemmäksi kuin itse toivomme.

Lääkärin mukaan 5-päiväiset alkiot kestävät hyvin pakastusta ja sulatusta. Niiden pitäisi selvitä sulatuksesta jopa 90 %:n todennäköisyydellä. Meidän kaksi alkiotamme on pakastettu eri aikoihin, joten mikäli toiselle käy hullusti, toinen ehditään vielä sulattaa samaan suunniteltuun siirtoon. Aina on kuitenkin mahdollista, että epäonni kohtaa molempia. Eikä PAS muutenkaan ole todennäköisin tapa onnistua.

Vaan antaa olla; ajatuskin siitä, että lapsemme saattaa jo olla olemassa klinikan pakkasessa, tuntuu hurjalta ja kannustavalta.