Tämä on nyt minun elämääni. 

Kun lähden ystävien kanssa junaretkelle toiseen kaupunkiin, laukussani seuraavat piikit ja hormonit, jotka pistän kapakan vessassa. Pistokohtien vielä tuntuessa palaan nauttimaan loppuun alkoholittoman olueni. 

Elämäni on ihan normaalia.

Älä juokse, muistuttaa mies, kun olen vähällä kiirehtiä bussiin ja unohtaa ne 18 munasoluani, joita kärsivällisesti kasvatan.

En enää muistakaan tilanteeni olevan epätavallinen.

Pitikö sinun tänään piikittää, herättää äiti minut pitkiksi venyneiltä päiväunilta, ja huomaan kellon olevan jo varttia yli tavallisen pistosaikani.