Vihaan kuukautiskramppeja. Nuorempana en niistä kärsinytkään - kuukautiset eivät aiheuttaneet minkäänlaista kipua, vaikka kestivätkin runsaina monta päivää.

Aikuisiällä olen saanut tottua tuskallisiin henkisiin ja fyysisiin kuukautiskipuihin. Pillereitä olen syönyt viimeksi kai joskus vuonna 2005 tai 2006. Sen jälkeen kipuja on ollut enenevissä määrin.

Juuri nyt makaan sohvalla ja kramppaan. En ole tottunut särkylääkkeisiin - pääosin kestän kivut ja kuumeet sellaisenaan - mutta ehkä sellainen olisi nyt syytä ottaa. Ja missä on se puolisen vuotta sitten hankkimani kauratyyny, josta on jo ollut paljon iloa?

Henkisiä kramppeja aiheuttaa tämä päättymätön odotus. Tapasin raskaana olevan ystävän sattumalta. Anoppi puhuu herkeämättä tulevista lapsenlapsista. Niille viime kesänä vauvojaan odottaneille ystäville äitiydestä on tullut jo arkipäivää. Ja minä vain kramppaan, aina vaan, eikä muuta.