Vappu meni mukavasti - ehkä olen jo tottunut tilanteeseen. Aamuyöllä ennen nukkumaan menoa muistan itkeneeni - olin edellisenä yönä nähnyt unta raskaudesta ja keskenmenosta. Muuten viikonloppu oli lähestulkoon seesteinen. En murehtinut lapsettomuutta, elin hetkessä.

Painonpudotus on pääsiäisen ja vapun yhteisvaikutuksesta jumittanut hetkeksi paikoilleen, mutta tulosta on sentään kaiken kaikkiaan kertynyt nelisen kiloa. Viisi kiloa vielä, niin kehtaan taas mennä näyttäytymään poliklinikalle. Se ei ole paljon, eihän?